Taideolut

Hartwall järjesti sumuisena aamupäivänä tapahtuman, jonka aiheina olivat ruokakulttuurin taiteistuminen, sekä uuden olutmaun luomisprosessi. Taiteistumisesta esitelmöi elintarviketieteiden väitöskirjatutkija Sami Koponen, ja oluen luomisesta kertoi Hartwallin pääpanimomestari Hannele Alakarhu.

Sami Koposen osuudesta kiinnostavin pohdinta oli voiko oluen maistaminen tuottaa taidemaisen kokemuksen. Itse näen asian niin, että totta helvetissä voi! Sehän on koko homman idea. Olen kirjoittanut kokemuksistani Rochefort kympin äärellä. Ja pari viikkoa sitten OlutExpon Brooklyn Breweryn tastingissa makurauhaseni kurkkulauloivat onnesta. En edes tiennyt, että makurauhaseni osaavat kurkkulaulaa.

Toki Hartwallin järjestämässä tilaisuudessa kysymys on mielenkiintoinen, koska taloudellisten tekijöiden takia firman oluet eivät voi edustaa isoja makuja. Samoin kuin musapuolella Haloo Helsinki tuottaa turvallisia kokemuksia uusien sijaan, Hartwallin tuotteiden pitää herättää luottamusta, ei hämmennystä.

Hartwallin pääpanimomestarin osio käsitteli oluen luomisprosessia hyvin henkilökohtaisella tasolla. Hannele on synesteetikko. Eli hän kokee musiikin ja oluen maut väreinä. Hannele kertoi aistimaailmastaan herkällä tavalla, ja vaikutelmaksi jäi hänen työnsä nojaavan enemmän luovuuteen kuin tekniseen suoritukseen.

Tapahtuman aikana esiteltiin kaksi olutta. Lahden Erikois pale ale, sekä Mattssonin porter. Lahden pale ale taitaa olla vastaus muiden bulkkifirmojen, eli Olvin ja Koffin humaloituihin oluihin. Ymmärtääkseni Olvi on edelleen näissä kunkku, mutta Lahden pale ale maistui myös kohtalaisen omaperäiseltä. Suutuntumaltaan pehmeä ja maussa snadisti trooppinen humalointi. Jos olut kuuluu hintaluokkaan "äärimmäisen halpa", voi tölkki ajautua jopa kauppakassiini. Mattssonin porter on tuotettu Hartwallin pienemmässä tuotantoyksikössä, jonka ajatuksena on toimia ketterämmin kuin päälaitos, hieman pienpanimoita simuloiden. Porter oli tasapainoisen paahteinen noin 7% alkoholilla. Olut voisi toimia kiinnostavana vaihtoehtona Koffin perinteiselle porterille, mikäli hintaluokka on sama.

Palataan oluen taiteistumiseen. Minulla on sokea mieli, eli olen aphantastikko (ei voi olla oikea sana, eihän?). En näe mielessäni mitään. Rumpalitaustaisena rakennan pään sisäistä maailmaani rytmin ja aikajanan avulla. Lisäksi musatuotannon kautta ajattelen makuja kuin musiikkia miksatessa; sijoittelen maut eteeni äänikuvan lailla. Lävähtääkö gosen happamuus suoraan kasvoille kuin detroit-teknon synaiskut, tai levittyykö barley winen englantilaisen maltaan kaikkivoipuus Bridge over troubled waterin kirkkokaikuna?

Tapahtuman jälkeen saimme haahuilla Amos Rexissä. teamLabin näyttelyn onnistui tuottaa olutmainen kokemus taidemaisella lähestymistavallaan.

Minulle oluen maistaminen on lähes aina taiteenomainen kokemus. Monimutkaisempi kysymys onkin se, että voiko olutta esittää taiteen avulla, tai taiteena? Tätä asiaa pitää pohdiskella useammankin oluen äärellä.