Boundary Brewing

Juomatalo Pikkulintu alkoi hiljattain maahantuoda Boundary Brewingin oluita. Itse tutustuin panimoon viime syksynä ja chattailin hieman perustajan Matthew Dickin kanssa. Kyselin myös panimon historiasta ja tässä pikainen kiteytys:

Pohjois-Irlantilainen Boundary perustettiin Belfastissa vuonna 2014. Alunperin Matthew muutti yhdysvaltoihin muutamaksi vuodeksi opiskelemaan teologiaa, ja palattuaan kotimaahansa hän jäi ikävöimään edistyksellistä olutskeneä. Lohduttaakseen ikäväänsä, hän alkoi tehdä olutta kotioloissa ja kohtalaisen nopeasti harrastus muuttui kunnianhimoisemmaksi. Matthew ryhtyi suunnittelemaan panimon perustamista, ja päätteli, että Pohjois-Irlantilaisen pienpanimon pitää pärjätäkseen saada tehokas "lähtölaukaus" heti alussa. Hän ei vain tiennyt mikä oikea tapa olisi. Pitäisikö yhteisörahoittaa, vai myydä olutta ennakkoon?

Pohjois-Irlanti ei ole Matthewin mukaan helppo maa pienpanimoille. Panimojätit Diageo sekä Heineken valtasivat 60-luvulla olutmarkkinat ja omistavat noin 96% maan oluthanoista. Kansa on kasvanut kiinni halpaan mauttomaan olueen, ja tilannetta hankaloittaa suomalaisittain tuttu konservatiivinen sääntely. Panimoilla ei esimerkiksi ole lupaa myydä olutta suoraan kuluttajille. Näistä syistä paikalliset eivät ole kouluttautuneet uusien makujen kohtaamiseen, eikä pienpanimoiden kehitys ole päässyt ihan parhaimpaan vauhtiin.

Panimon toinen perustaja Matt Scrim esitti Matthewille ajatuksen osuuskuntamuodosta, jolloin panimo olisi yhteisöllisempi kokonaisuus, ja yritysmuoto antaisi vahvan pohjan aktiivista ulkomaille kurkottautumista varten. Siinä he ovat onnistuneetkin, sillä panimon oluet ovat lyhyessä ajassa ehtineet kulkeutua brittien kautta Yhdysvaltoihin Shelton Brothersin maahantuomaksi.

Copy-of-1500891_352681074933234_1774783668028013270_o

2018Tammikuupullot

Itse en ole vielä päässyt maistamaan runsaammin humaloituja oluita, mutta heidän dubbel, oatmeal stout sekä imperial milk stout olivat kaikki makumaailmaani helposti solahtavia ja tasapainoisia. Jopa edellä mainittu 10,7% milk stout, jossa oli mausteena pensasmustikkaa. Tähän kohtaa maininta, että voimakkaasti maustetut "jälkiruokastoutit" ovat yksi inhokkityyleistäni, joten voinette luottaa sanaani tuon tasapainoisuuden suhteen. Panimon internet-sivujen listauksissa on todella kiinnostavia oluita joita olisi kiva päästä kokeilemaan. Esimerkiksi chardonnay-tynnyrissä kypsytetty 2,7% berliner weisse kuulostaa erittäin herkulliselta. Toivottavasti kysyntää riittää niin, että päästään noihin harvinaisempiinkin käsiksi!