Mitä minä juuri maistoin?

Makuaistini on rikkinäinen. Se ei toimi. En osaa pilkkoa aistimuksia osiin ja analysoida mitä suussani tapahtuu. Unohdan maut nopeasti. Kun yritän muistella jälkeenpäin jotain elämystä, huomaan että esimerkiksi suolaisuus ja kirpeys menevät sekaisin. Juoksin 7-vuotiaana puuta päin ja menetin hetkeksi tajuntani. Luulen että iskun seurauksena makuaistirauhanen irtosi. Seuraavana talvena kun jäin rattikelkan alle ja sain aivotärähdyksen, rauhanen palasi takaisin mutta kiinnittyi navat ristikkäin.

Näin oli myös oluen kanssa. Ensimmäiset ihanat hetket oluen kanssa olivat Staropramenin tumma sekä Fuller´sin bitterit. En kuitenkaan ymmärtänyt, mitä maistoin tai miksi pidin kyseisistä oluista. Nykyään on täysin selvää, että Fullers'in ESB:n katkerointihumala oli juurikin se huomioni herättänyt aineisosa. Kun rakastuin Brooklynin EIPA:an vuonna 2008, ei minulla ollut mitään tietoa aromihumalasta. Tiesin vain, että pidin juuri noista oluista.

Tilanne muuttui radikaalisti, kun aloin itse tehdä olutta. Ensimmäinen hetki kun sain humalapelletin käsiini ja otin reilun nuuhkaisun muutti kaiken. Ja kun heitin humalat keittoon ja koko keittiö täyttyi humalahöyrystä, ymmärsin KAIKEN. Tästä hetkestä oli muuten tuloksena se, että parin kuukauden jälkeen kyllästyin ipoihin täysin, kun en enää maistanut niistä mitään muuta kuin humalaa. Reaktio oli tietenkin jyrkkä: myöhemmin olen tajunnut, että minua eivät kiinnosta ne kuivimmat, reilusti katkeroidut ipat.

Muutaman kaljanpanon jälkeen aloin oppia maltaiden ja hiivan osuuden makurakenteista. Aloin pikkuhiljaa oppia vehnän ja rukiin vaikutukset sekä karamellimaltaiden vivahteet. Parin vuoden ajan saison oli minulle ainoa oikea olut, koska kyseisessä tyylissä maltaiden ja humalien roolit on vedetty nolliin ja kaiken keskittymisen voi ohjata hiivan ja käymisprosessien tutkimiseen.

Valitettavasti makuaistini on silti rikkinäinen. Olen huomannut sen lukiessani muiden olutblogien olutarvioita ja ihmetellessäni että mitähän vittua? Mielipiteeni ovat aivan vastakkaiset. Joskus tuntuu, että puhutaan täysin eri oluesta. Pari viikkoa sitten nautin erään jenkki-ipan maamaisesta rusinaisuudesta ja ajattelin, että siinä oli saatettu käytetty uuden maailman humalia. Panimon sivuilla kuitenkin mainittiin perinteiset jenkkihumalat ja kehuttiin monipuolista sitrusmaisuutta. Olin ihmeissäni. Joten ottakaa tämä asia huomioon blogiani lukiessa. Ja mitä oluen maisteluun tulee, pyrkikää olemaan aina ihmeissänne. Se on paras tunne minkä oluesta voi saada.

- Aleksi Friman